Tunnettuja porvoolaisia

Näillä mukulakujilla ja kortteleissa ovat astelleet niin mainetta niittäneet taiteilijat, teollisuuspohatat, olympiaurheilijat, huimat keksijät kuin nekin, joiden maine on levinnyt laajalle, vaikka syy on kyseenalainen.

Tällaisesta esimerkkinä aikansa kohujulkkis Ulrika Möllersvärd (1791–1878), joka tunnettiin aikoinaan hurmurikeisari Aleksanteri I:n rakastajattarena.

Tunnettujen porvoolaisten lista on lähes loputon, joten typistimme sen tunnettuuden perusteella (ja mielivaltaakin käyttäen) kymmeneen. Tai noin kymmeneen.

Fredrika Runeberg oli ensimmäinen suomalainen naistoimittaja ja yksi Suomen ensimmäisistä naiskirjailijoista, joka kirjoitti muun muassa ensimmäisenä suomalaisena historiallisen romaanin. Todellinen edelläkävijä!

Fredrika Runeberg oli myös tasa-arvon, koulutuksen ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja sekä taitava ruoanlaittaja ja puutarhuri, jonka viherpeukalon jälkiä voi yhä ihailla J. L. Runebergin kodin puutarhassa.

Naisen äänelle ei ollut 1800-luvulla paikkaa, ja Fredrika tunsi huonoa omaatuntoa ottaessaan kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän jopa piilotti historiallisen romaaninsa pöytälaatikkoonsa.

Leipoi Fredrika toki runebergintorttujakin. Vähintään siksi ja etenkin kaikista edellä mainituista syistä hän ansaitsee ykköspaikkansa Porvoon tunnettujen henkilöiden listalla.

Tiesitkö, että Fredrika Runeberg asui Turussa, kun vuoden 1827 suuri palo poltti Turun kaupungin ja Fredrikan kodin, irtaimistoa ja kirjallista tuotantoa?

Suomen kansallisrunoilija, opettaja, rehtori ja toimittaja J. L. Runeberg lienee tunnetuin porvoolainen.

Hän syntyi Pietarsaaressa ja muutti Porvooseen vuonna 1837 saatuaan lehtorin viran Porvoon kymnaasista. Opettajanuransa ohella hän toimitti Borgå Tidning -lehteä, uudisti ruotsinkielistä virsikirjaa ja sai kuusi lasta. Parhaiten J. L. Runeberg tunnetaan Maamme-laulun ja monien virsien sanoituksista sekä Vänrikki Stoolin tarinoista.

Runebergeillä oli kesäpaikka Porvoon Kroksnäsissä ja koti Aleksanterinkadulla. Heidän kotonaan vieraili laajasti niin ihailijoita kuin Suomen taide- ja tiede-elämän merkkihenkilöitä. Myös sinä voit vierailla talossa.

Tiesitkö, että Runeberg piti erityisen paljon makeasta ja siksi Runebergin päivänä 5.2. on tapana nauttia runebergintorttuja? Niitä saat Porvoosta ympäri vuoden.

Johan ja Fredrika Runebergin seitsemästä pojasta yhdellä ei ollut lainkaan kirjallista lahjakkuutta. Mitähän hänestä tulisi? Kuuluisa taiteilija!

Porvoossa lapsuutensa viettänyt Walter Magnus Runeberg teki elämänsä aikana yli sata veistosta. Hänet tunnettiin muotokuvista, joita hän veisti pohjoismaisista merkkihenkilöistä ja suomalaisista suurmiehistä. Kuuluisimpia niistä on Pietari Brahen patsas Raahessa ja Turussa, Aleksanteri II:n muistomerkki Senaatintorilla ja isänsä J. L. Runebergin patsaat Helsingissä ja Porvoossa.

Tiesitkö, että Walter Runeberg on yksi Suomen tunnetuimmista kuvanveistäjistä maailmalla?

Ilman Sparrea ei olisi Vanhaa Porvoota ja ilman Vanhaa Porvoota koko kaupungilta puuttuisi sydän.

1800-luvun lopulla Vanha Porvoo oli huonossa kunnossa ja purku-uhan alla. Silloin kreivi Louis Sparre piti puheen, jota pidetään Vanhan Porvoon pelastuksena. Puhe julkaistiin myös pienenä vihkona, jossa oli Louis Sparren kuvitus.

Italiassa syntynyt Sparre oli moniosaaja: taiteilija, graafikko, huonekalusuunnittelija, kirjailija ja aktiivinen kulttuurielämän uudistaja. Hän muutti Porvooseen 1897 ja rakastui syvästi kaupungin idyllisiin maisemiin, puukortteleihin ja kiemurteleviin kujiin. Niitä hän ikuisti myös taiteessaan.

Louis Sparre perusti Porvooseen Iris-nimisen tehtaan, jossa valmistettiin huonekaluja ja keraamisia esineitä. Tehdas toimi Mannerheiminkadun ja Kaivokadun risteyksessä.

Tiesitkö, että Louis Sparre ohjasi vuonna 1907 ensimmäisen suomalaisen elokuvan Salaviinanpolttajat yhdessä Teuvo Puron kanssa ja hän myös osallistui Tukholman olympialaisiin 1912 lajinaan miekkailu?

Jos Louis Sparre oli monitaituri, niin oli hänen puolisonsakin.

Eva Mannerheim-Sparre oli menestynyt suomalainen taiteilija ja pohjoismaisiin kirjataiteen edelläkävijöihin lukeutuva kirjansitoja, jonka yksi merkittävimmistä töistä on Tanskan kuningasparin kultahäihin lähetetyn juhla-adressin kansi.

Mannerheim-Sparre oli myös Ateneumin taideteollisuuskoulun opettaja ja kirjailija, joka tunnettiin erityisesti matkakuvauksistaan, muistelmateoksistaan ja keittokirjastaan Kokbok för finsmakare och vanliga hungriga.

Eva Mannerheim-Sparre perusti suunnittelutoimiston yhdessä puolisonsa Louis Sparren kanssa ja suunnitteli lisäksi käsityömalleja.

Porvoossa Eva Mannerheim-Sparre asui perheineen vaaleanpunaisessa Villa Wilhelmsberg-huvilassa, joka katsoo yhä merelle Porvoon sairaalaa vastapäätä, Tarkkistentien varrella.

Tiesitkö, että Eva Mannerheim-Sparren veli oli Suomen marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheim, sisko hoitotyön uranuurtaja Sofia Mannerheim ja isä tunnettu kreivi ja liike- sekä valtiopäivämies, Carl Robert Mannerheim?

Porvoolainen leipuri Adolf Lindfors (1879–1959) voitti olympiakultaa kreikkalais-roomalaisen painin raskaimmassa sarjassa vuonna 1920 huimassa 41 vuoden iässä. Hän on edelleen Suomen vanhimpana olympiakultaa voittanut urheilija.

Liekö jauhosäkkien tai makeismassojen nostelu siivittänyt hänen tietään olympiavoittoon. Adolf Lindfors oli nimittäin Brunbergin perustaja A. W. Lindforsin poika. Tehdas tunnettiin aikaisemmin nimellä A. W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas.

Myös toinen porvoolaisleipuri, Arthur Lindfors (1893–1977) paini itselleen olympiamitalin. Hän saavutti kreikkalais-roomalaisen painin olympiahopeaa kahdesti.

Porvoossa ovat asuneet myös muun muassa pitkänmatkanjuoksija Lauri Lehtinen (1908–1973) ja 1920-luvun kestävyysurheilun huippunimiin kuulunut Heikki Liimatainen (1894–1980).

Tiesitkö, että Porvoo on ollut myös olympialaisten isäntäkaupunkina vuonna 1952? Porvoon Keskuskentällä pelattiin osa maahockey-otteluista.

Suomen tunnetuimpiin kuvanveistäjiin lukeutuva Carl Wilhelm ”Ville” Vallgren syntyi ja kasvoi Porvoossa, mutta opiskeli kuvanveistäjäksi taiteilijoiden Pariisissa. Suomessa Vallgrenia kutsuttiin siksi Pariisin Villeksi.

Vallgren oli vertaansa vailla oleva seuramies ja kulttuuripiirien tähtihahmo, jonka veistokset niittivät mainetta niin Suomessa kuin maailmalla. Vallgrenin veistosten teemoina oli usein uskonto, tunteet tai naiset. Parhaiten hänet tunnetaan Suomessa Havis Amanda -patsaastaan.

Tiesitkö, että Vallgrenin perheessä possut saivat juosta vapaana sisällä ja ulkona. Eräs possuista, Sicapelle, kuoli Gallen-Kallelan koirien, Kovan ja Kiivaan, hampaisiin. Porvoossa sijaitseva ravintola Sicapelle on saanut nimensä Vallgrenin perheen possun mukaan.

Sata vuotta sitten naimattomien äitien asema oli heikko. Kun äpärälapsen isä pääsi vastuustaan kuin koira veräjästä, nainen muuttui yhteiskunnan ja usein sukunsakin hylkiöksi.

Porvoolainen kartanontytär Alva Forsius halusi tehdä jotain naisten hyväksi. Hän oli mukana tuomassa Suomeen Pelastusarmeijaa, jonka ensimmäisenä johtajana oli toinen porvoolainen suurhenkilö, Constantin Axel Lenid af Gennäs (1854–1934). Constantin Axel Lenid af Gennäs oli myös maanviljelijä, joka muun muassa kehitti Suomessa yleisesti viljellyn kauralajikkeen.

Takaisin Alvaan: Työskenneltyään 10 vuotta Pelastusarmeijassa Alva Forsius kouluttautui kätilöksi ja toimi arvostettuna johtajana sairaalan synnytysosastolla. Hän näki naimattomien äitien hädän ja perusti Porvooseen yksityisen synnytyssairaalan vuonna 1899.

Radikaali porvoolaisnainen perusti myös maamme ensimmäisiin lukeutuvan äiti-lapsi-kodin, johon äiti sai mennä puoleksi vuodeksi asumaan lapsensa kanssa heti synnytyksen jälkeen. Solhemissa äitejä opastettiin lastenhoidossa ja he saivat ammatillisia valmiuksia käsityöammattiin.

Alva Forsius kirjoitti myös useita opaskirjoja odottaville äideille. Näitä kirjoja pidetään nykyisen äitiys- ja neuvolatoiminnan peruskivinä.

Tiesitkö, että Alvalla oli kolme adoptiotytärtä?

Maailmanmies Albert Edelfeltin sydän sykki Porvoolle ja sen asukkaille, olihan Porvoo hänen syntymäpaikkansa.

Edelfelt opiskeli monien aikalaistaiteilijoiden tavoin Pariisissa, josta tuli hänen loppuelämänsä koti. Hänelle satoi palkintoja teoksista, joissa kuvattiin pariisittaria ja Pariisin salonkeja, mutta ennen kaikkea suomalaisia ja porvoolaisia maisemia.

Kun Albert Edelfeltin äiti vuonna 1879 vuokrasi Haikon kartanon mailla sijaitsevan kesähuvilan, taiteilija ihastui maisemiin niin, että palasi Porvooseen joka kesä kuolemaansa saakka.

Porvoo innoitti kansainvälisesti tunnettua taidemaalaria niin, että hän maalasi täällä yli 220 teosta. Kuuluisimpia niistä ovat Porvoo Näsinmäeltä nähtynä, Leikkiviä poikia rannalla ja Kesäilta Haikon selällä. Lisätietoa teoksista ja niihin liittyvistä paikoista löydät täältä:

Porvoon Haikossa sijaitsee myös Albert Edelfeltin ateljee, jossa esitellään taiteilijan elämää ja hänen teoksiaan.

Tiesitkö, että Ville Vallgren ja Albert Edelfelt olivat hyviä ystävyksiä, mutta Edelfelt tunsi hyvin myös Runebergit, erityisesti Fredrikan ja Robertin. Edelfelt on kuvittanut J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat.

Porvoon saaristo on aina houkutellut kesäasukkaita. Sen saaret ja luodot ovat tarjoilleet taiteilijoille, tutkijoille ja kiireisille liikemiehille rauhaa, luontokokemuksia ja inspiraatiota.

Porvoon kuuluisin kesäasukas lienee Muumien äiti Tove Jansson. Janssonien perhe vuokrasi kesäasuntoa Pellingistä jo 1920-luvulla, ja myöhemmin Tove Jansson vietti kesiään Pellingin edustalla Klovharun saarella puolisonsa taidegraafikko Tuulikki Pietilän kanssa. Pellingin saaristo toimi inspiraationa Toven muumitarinoille.

Myös tekstiilitaiteilija ja Marimekko oy:n perustaja Armi Ratia sekä presidentti Risto Ryti ovat viettäneet lomapäiviään Porvoossa. Rytin suojelukohteeksi merkitty kesäasunto sijaitsee Sundmalmin tilalla Porvoon Gäddragin kylässä.

Tiesitkö, että Pellingissä on yhä huussi, jonka seinään teini-ikäinen Tove Jansson raapusti piirustuksia? Yhdessä kuvassa on snork-niminen hahmo, joka muistuttaa ulkomuodoltaan muumia. Jansson kutsui ensimmäisiä muumihahmojaan snorkeiksi.

Monet menestyneet yritykset, kuten Suomen vanhin yhä toimiva makeistehdas Brunberg, ovat ottaneet ensiaskeleensa Porvoossa.

Yksi niistä on Suomen suurin kustannusyhtiö WSOY, joka oli aikoinaan Porvoon suuri ylpeys ja työllistäjä.

Sen perusti porvoolainen Werner Söderström (1860–1914), joka on yksi merkittävimmistä suomenkielisen kustannustoiminnan uranuurtajista. Mikäs sen sopivampaa kuin perustaa kustannusyhtiö Porvooseen, jossa niin monet kuuluisat suomalaiset kirjailijatkin ovat asuneet. Tai ehkäpä asia olikin toisin päin, ja kuuluisat kirjailijat houkuttivat perustamaan kustantamon!

Werner Söderström oli kirjakauppiaan poika, joka alkoi kustantaa kirjoja jo 18-vuotiaana. Vuonna 1888 hän osti isältään tämän perustaman kirjapainon ja laajensi siitä suuren ja menestyneen kustannusyhtiön. Wernerin rooli 1800-luvun lopun suomenkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin nousun kannalta on hyvin merkittävä.

Samoihin aikoihin elänyt August Eklöf (1837–1912) sen sijaan tuli tunnetuksi kauppiaana ja teollisuusmiehenä, jolla oli lusikkansa monessa menestyskeitoksessa. Hänellä oli muun muassa hevosenkenkätehdas, tiilitehdas, sulfiittiselluloosatehdas ja puutavara-alan yritys Porvoossa ja höyrysahoja Porvoossa ja muualla Suomessa. Hän oli myös perustamassa höyrylaiva- ja rautatiealan yrityksiä.

August Eklöf tuki taloudellisesti Porvoon museon perustamista ja oli yksi Suomen ensimmäisen kansanopiston perustajia.

Tiesitkö, että WSOY toimi pitkään Mannerheiminkadun WSOY-talossa, mutta se sai alkunsa niin sanotun Hopean talon piharakennuksesta, vanhasta pakarituvasta. Sama tupa on yhä Rihkamakadun ja Piispankadun kulmassa.